Välillä elämä tarjoaa sitruunoita, ja niistä kuulemma kannattaisi tehdä limunaatia.
En vaan ole jaksanut, en puserrella sitruunoita enkä paljon muutakaan.

Viikonloppuna, vasta toisena lököpäivänä, sain tartuttua virkkuukoukkuun ensimmäistä kertaa sitten edellisen postauksen kuivaharjauskäsineen alun. Siitä tuli kiharaista, kuperaa, kaikkea muuta kuin sitä mitä piti. Purin tekeleeni ja virkkasin ainakin neljään kertaan pienen kämmenen kokoisen palan. Ja taas purin.

Lopulta siitä tuli ötökkä Maskottikisaan. Muita maskotteja löytyy Helminallen sivuilta.

Tämä Toukka Moukka (Perpeetum mobile Vulgaris von Kampapuuvilla) on aiemman postauksen  toukan lajitoveri.
Esi-isäänsä verraten sille on kasvanut jo tuntosarvet ja lisäksi edellisen sukupolven kampelamaisesta lättämäisyydestä on muodostunut pulleampi muoto, melkeinpä elintasomasu. Pikkujalkoja tälle yksilölle meinasi kasvaa monta paria, mutta se jäi vain idean asteelle. Ehkäpä seuraava sukupolvi tassuttelee jo omin jaloin...
Toukka viihtyy erittäin hyvin auringonpaisteessa, ja tulee lemmikkien kanssa toimeen mainiosti. Kovin teräväkyntisten ja -hampaisten otusten kanssa sitä ei kannata päästää painimaan vaikka se ärhäkkäluonteisena suorastaan hakeutuu tilanteisiin joissa saattaa jäädä alakynteen.
98025.jpg

98026.jpg