Erikoisliikkeet on ihania. Ihan periaatteestakin tuen pienellä panoksellani ennemmin yksityisyrittäjää kuin jotain markettiketjua, se on kannanottoni palvelun, valikoiman kirjon ja "pienen" asiakkaan huomioimisen puolesta. Mutta kun asiakkaana "erikoistuminen" on aika työlästä!
Otetaan vaikka Helsingin käsityöliikkeet... Tutuksi on tullut Vihreä Vyyhti sekä Priima, naapurustostani. Menitassakin kävin olympialaisiin valmistautuessa.
Eri blogeissa on onnekseni myös mainittu (jopa esitelty, mistä kiitokseni!) muitakin Helsingin ja lähikaupunkienkin putiikkeja.

Mutta, mutta... harmittaa kun en vielä ole oppinut mistä kaupasta saa mitäkin lankoja. Pieniä ne on ne murheet, mutta jokatapauksessa harmittavia. Eli nyt kun haluaisin käydä katsastamassa ihan paikan päällä vaikkapa Drops Alpacan huiviprojektiin tai Mandarin-langan sukkia varten, pitäisi ensin tehdä pientä salapoliisityötä jotta osuisin oikeaan kauppaan oikeaan aikaan.
Uuden alakulttuurin opettelu on vähän kuin täydentäisi tutun kaupungin karttaa uusilla tiedoilla. Hauska haaste, mutta ainakin toistaiseksi tuskastuttavan hidasta opettelua. Onneksi on nettiyhteisömme, neuleblogeista olen saanut vinkkejä paremmin kuin googlesta :)

Novita-langat taas melkeinpä hyökyvät päälle joka marketissa. Paitsi se Suvi, jota turkoosina olen ihastellut monessakin blogissa, sitäpä en ole nähnyt kummassakaan niistä kahdesta marketista missä melkein viikoittain käyn.
Eilen sitten tartuin tarjoukseen: olin lupautunut kantoavuksi ystävälleni, hän soitti ja kertoi piipahtavansa ennen tapaamistamme Tarjoustaloon säilytyslaatikoita ostamaan. Tarvitsisinko minä sieltä jotain? Ennenkuin huomasinkaan olin tilannut pari kerää Suvia, turkoosina, jos sitä siellä sattuisi olemaan.
Ja olihan sitä.
Novita oli siis taas kerran helppo ratkaisu, tällä kertaa se kannettiin kotiin.
Vähän harmittaa se, etten vielä pääse kokeilemaan vaikkapa sitä Mandarinia, mutta eiköhän senkin aika vielä tule.


Suvi tuli siis tännekin.