Kuva otettu viime viikonloppuna kollin nauttiessa kevätauringosta ikkunalaudalla.

Miettiessäni onko minulla mitään oranssia tai keltaista, tuli ensimmäisenä mieleen tuo komistus kuvassa.
Kesällä 2003 nähdessäni hänet ensimmäisen kerran Hesy:n talossa, olin vielä vakaasti sitä mieltä että eurooppalainen kotikissa on minulle ainoa oikea kissa. Ihan raidallinen peruskissa.
Enpä tiennyt mikä minua odotti...
"Punainen kissa", mietin. Punainen!

Ainoa kokemukseni punaisista kissoista oli lapsuusvuosinani kulmakuntaa äkäisen tyrannin ottein terrorisoinut Osku, joka inhosi minua koska tuoksahdin hänen herkkään nenuunsa Emppu-kissalleni. Emppu oli siinä vaiheessa jo kymmenvuotias sisäkissaksi eläköitynyt alfa-uros kolli, joka taatusti olisi vetreämpinä päivinään ollut Oskulle varteenotettava haastaja.
Osku hyökkäili kimppuuni kulmien takaa, raateli niin käsistä kuin jaloista kun vaan yllätettyä sai. Oikukkaita nuo punaturkkiset, yleistin.

Ja sitten vuosia myöhemmin jouduin Hesyllä punertavaturkkisen pienen ruipelon pauloihin. Paljon oli Vantaassa vettä virrannut, mutta silti epäröin.
Esittelylapussa kissan väriksi oli merkattu "creme", mutta punaiselta se minusta näytti. Parin päivän miettimisen jälkeen palasin kuitenkin kuljetuslaatikon kera hakemaan sitä "punaista" kissaa kotiini.
Antonius Red oli ensimmäinen kissalle antamani lempinimi, lomalukemiseksi hankkimani Harry Potter and the Order of Phoenix-kirjan sankarin, Harryn kummisedän, Sirius Blackin inspiroimana.

Sydämenhän tuo on vienyt tässä yli kahden ja puolen vuoden aikana. Se on leimaantunut minuun, ja minä siihen.


Viime kesänä lääkärintarkastuksessa siltä löytyi paha möykky jota tutkittaessa löytyi munuaisista muutoksia, ja kisulille annettiin alle vuoden ennuste. Hoidoksi eläinlääkärin neuvosta erityisruokavalio ja omasta ideastani virikkeellisempi ympäristö 14-vuotiaan kissarouvan seurassa.
Olin kissan ottaessani varautunut pitkäänkin vastuuseen, ja sitoutunut huolehtimaan siitä vaikka elämäntilanteeni muuttuisi miten. Ajatus siitä, että kissa sairastuisi vakavasti nuoruudessaan ei käynyt mielessänikään.

Tulkinnanvaraisia kysymyksiä nämä värit. Ei-punainen, mutta ehkä-oranssi kissani avatkoon huhtikuun  keltaoranssin kauden.

Kärjestä neulotut sukat Kristelin Ullaan kirjoittaman ohjeen. Tein sukkiin nirkkoreunan, ja tasaisen varren.
Lankana 7veljestä jättiraita, puikkoina 2 ½ sukkapuikot.

KIPpailupäivänä neuloin niinkin julkisesti kuin parvekkeella. Aamun pitkä pyörälenkki verotti voimia niin, että iltapäivän puistoneulonta jäi suunnitteluasteelle. Parvekkeella istuskelin itsekseni ja tutustuin toe up-sukkien salaisuuksiin Ullan ohjeen mukaan.
Sukat valmistuivat sunnuntaina, mutta "kiireissäni" jätin sukat viikonloppukotiin ja unohdin ottaa kuvan todistusaineistoksi.
Silittämättähän ne täällä minua odottivat, mutta otin kuvan heti kun olin asettunut kodiksi tänä iltana, ettei enää unohdu.

Perusfisusta ei ihan tule kännykkätaskua, mutta mp3-tasku siitä tulee. Kaverilleni antamani leffalippulahjan piiloitin big fisheistä tekemääni pussukkaan.
Big fishiin tulee 6 silmukkaa enemmän kuin laiheliinikaveriinsa, kerroksia saman verran kuin ohjeessa. Kuvassa vertailun vuoksi sekä ohjeen mukainen kala että big fish.

Välillä elämä tarjoaa sitruunoita, ja niistä kuulemma kannattaisi tehdä limunaatia.
En vaan ole jaksanut, en puserrella sitruunoita enkä paljon muutakaan.

Viikonloppuna, vasta toisena lököpäivänä, sain tartuttua virkkuukoukkuun ensimmäistä kertaa sitten edellisen postauksen kuivaharjauskäsineen alun. Siitä tuli kiharaista, kuperaa, kaikkea muuta kuin sitä mitä piti. Purin tekeleeni ja virkkasin ainakin neljään kertaan pienen kämmenen kokoisen palan. Ja taas purin.

Lopulta siitä tuli ötökkä Maskottikisaan. Muita maskotteja löytyy Helminallen sivuilta.

Tämä Toukka Moukka (Perpeetum mobile Vulgaris von Kampapuuvilla) on aiemman postauksen  toukan lajitoveri.
Esi-isäänsä verraten sille on kasvanut jo tuntosarvet ja lisäksi edellisen sukupolven kampelamaisesta lättämäisyydestä on muodostunut pulleampi muoto, melkeinpä elintasomasu. Pikkujalkoja tälle yksilölle meinasi kasvaa monta paria, mutta se jäi vain idean asteelle. Ehkäpä seuraava sukupolvi tassuttelee jo omin jaloin...
Toukka viihtyy erittäin hyvin auringonpaisteessa, ja tulee lemmikkien kanssa toimeen mainiosti. Kovin teräväkyntisten ja -hampaisten otusten kanssa sitä ei kannata päästää painimaan vaikka se ärhäkkäluonteisena suorastaan hakeutuu tilanteisiin joissa saattaa jäädä alakynteen.

Teinpä tässä iltasella luontohavainnon parvekkeella. Harmi, ettei ollut radiossa luontoiltaa koska niiltä herroilta olisi tunnistusapua saanut.
Se oli sellainen vaaleahko, nystyräinen, kymmenisen senttiä pitkä, pari leveä ja pirhanan nopea. Siinä se makoili pöydän kivillä ilta-auringossa kaikessa rauhassa, kunnes lähestyin sitä kameran kanssa. Sitä se säikähti niin, että vilahti salamana kivien alle suojaan. Laitan tän kuvan nyt kuitenkin, vaikka se on vähän epätarkka, oli se vaan niin sairaan nopee ökkömönkiäinen.

Mikäköhän otus se oli? Silkkitoukka?

Päivä ilman käsitöitä.
Kovasti teki(si) mieleni aloittaa jotain uutta, mutta pysyn päätöksessäni. Ensin selvitän fufo-tilanteen ja sitten vasta alan uutta.


Leppeää oleilua lemmikin kanssa aamusella. Olin rasvannut käteni Widmerin käsivoiteella
joka maistuu karvakuonolle niin paljon paremmin kuin lääkärin suosittelema vitamiinivoide. Minkäs teet...


Kesäkuun Feminassa kesätopin ja -pussukan ohjeet. Ihanaa valkoista...


Baakkelsi Feminasta :)

Pitsisukat Langanpätkiä-blogin ohjetta mukaillen, lankana Onlinen linie 3 supersocke ja puikkoina sukkapuikot kokoa 2,5. Lankaa meni vähän reilut 50 grammaa.





Kolmas kerta toden sanoo, nämä sukat istuvat täydellisesti.
Ajattelin pitää paussia uusissa töissä viikon verran, paneutua fufoihin. Seuraava aloittamani työ olisi sitten jo sinistä kesäkuuta. Suunnitelmia olen jo tehnyt, mutta suunnitelmathan muuttuvat.

FUFO #1. Ei kannata antaa "lahjaseteleitä", tässä hyvä esimerkki siitä. Puolitoista vuotta lahjakorttia myöhemmin vasta 1/3 noin 300 palasta on jo löytänyt toisensa.

Ajattelin yhdistää Fufoilun Project Spectrumiin, ja sinisen kesäkuun aikana paneutua tähän ikuisuusprojektiin ja toivottavasti saattaa sen loppuun. Kuva on lokakuulta 2005, kun kissan kanssa kasailimme peittoa. Kissa lähinnä vastasi laaduntarkkailusta, kelpaako viltinalku lekottelualustaksi... Sen jälkeen en ole työhön koskenut.

Muutama fufo löytyy viikonloppukodistani, missä olin näkevinäni edeltävienkin sukupolvien keskeneräisiä töitä.
Tsekkaan tilanteen viikonloppuna... mikä onkin piiitkä, kun torstaina on Helatorstai ja perjantai vapaata :)


ps. Sukkapari uunista ulos :) Kuvia huomenna...

vaikka oli puuleluja


ja paloauton punaiset biker bootsit. Kokoa 25.


Löysin muuttoapuna ollessani joitain yksittäisiä aarteita lapsuudestani, kuten tämän Astrid Lindgrenin Kotitonttu-kirjan joka vieläkin on talvisia suosikkejani.


Ja nämä: kuvitukseltaan runsas Kaarina Helakisan Taikapuu ja Kirsi Kunnaksen aarreaitta Tiitiäisen satupuu.


Nämä kirjat taas Pikku-Santra on rakastanut melkein irtopainoksiksi asti.

Silloin tällöin tuntuu, etten muista lapsuudestani paljon mitään. Tekemäni "löydöt" toivat taas mieleen kymmeniä, ehkä satoja, muistoja yhdessä vietetyistä hetkistä.
Etenkin niistä, kun äiti luki minulle kirjasen toisensa perään kun pyysin. Myöhemmin hän kirjoitti sepittämiäni tarinoita A4-vihkoihin. Ja eräänä kauniina päivänä huomasinkin osaavani lukea ihan itse...

Samankaltaisia oivalluksen hetkiä koin seurattuani äidin ja mummujeni kutomista aikani, kärsivällisellä käsi-kädessä neuvonnalla opin minäkin neulomaan ihan oikeasti!

Yhteisille kokemuksille ja muistoille!

Kiitos, Lordi!
Ikihevari on halolla päähän lyöty!
Että monsterirokki voi pärjätä näinä pinnallisina aikoina :)

Oli kidutusta kuunnella kisoja pitkästä aikaa, suurin osa biiseistä  kun oli tyhjänpäiväisiä MTV:n halpoja kopioita. Noloa pitää yllä tollaisia kisoja, missä yritetään kaupallistaa tasapaksua kökköä. Must toi koko show pitäis siirtää jollekin eurohumppa-kanavalle.
Pari kappaletta erottui, ja niistä jommankumman toivoin voittavan. Niissä biiseissä oli edes jotain pohjaa, tunnetta ja persoonaa... ja niin se toive sitten toteutui kun voitto meni... eiku siis... tuli oikeaan osoitteeseen.
Enkä olis ikinä uskonu ;)

Ehkä se oli protestia, ehkä ei. Mut mites olis jos Suomi irtisanoutuis koko kisoista ja Yle kauppais ens vuoden kisat parhaiten tarjoavalle?

ps. Sekavaa sepustusta yömyöhällä...