vaikka oli puuleluja


ja paloauton punaiset biker bootsit. Kokoa 25.


Löysin muuttoapuna ollessani joitain yksittäisiä aarteita lapsuudestani, kuten tämän Astrid Lindgrenin Kotitonttu-kirjan joka vieläkin on talvisia suosikkejani.


Ja nämä: kuvitukseltaan runsas Kaarina Helakisan Taikapuu ja Kirsi Kunnaksen aarreaitta Tiitiäisen satupuu.


Nämä kirjat taas Pikku-Santra on rakastanut melkein irtopainoksiksi asti.

Silloin tällöin tuntuu, etten muista lapsuudestani paljon mitään. Tekemäni "löydöt" toivat taas mieleen kymmeniä, ehkä satoja, muistoja yhdessä vietetyistä hetkistä.
Etenkin niistä, kun äiti luki minulle kirjasen toisensa perään kun pyysin. Myöhemmin hän kirjoitti sepittämiäni tarinoita A4-vihkoihin. Ja eräänä kauniina päivänä huomasinkin osaavani lukea ihan itse...

Samankaltaisia oivalluksen hetkiä koin seurattuani äidin ja mummujeni kutomista aikani, kärsivällisellä käsi-kädessä neuvonnalla opin minäkin neulomaan ihan oikeasti!

Yhteisille kokemuksille ja muistoille!